”Nuoruus menee sodan jalkojen alla. Voi meitä nuoria.”
Näin kirjoitti karjalainen Katjusa Lauri-nimiselle sotilaalle jatkosodan lopulla vuonna 1944. Sotavuosien aikana Lauri oli kirjeenvaihdossa myös monien muiden ihmisten kanssa: ihastusten, kavereiden, tuttavien, perheenjäsenten.
Terveiseni täältä jostakin on koskettava kuvaus suomalaissotilaiden kirjeenvaihdosta, josta muodostui elämänlanka sodan rasitusten ja surujen keskellä. Miehet eivät kirjoittaneet vain kotiin perheilleen tai rakastetuilleen vaan myös esimerkiksi kavereilleen toisissa taisteluyksiköissä. Sotilailla oli kirjeystävinä myös tuntemattomia naisia, joille heidän oli usein helpompi avautua peloistaan ja vaikeuksistaan kuin läheisilleen.
Suomalaiset kirjoittivat talvi- ja jatkosodan vuosina yli miljardi kirjettä. Niiden avaama ainutlaatuinen näkymä ihmisten tunteisiin ja kokemuksiin muistuttaa siitä inhimillisestä puolesta, joka sodan aikana jää varjoon – nykyäänkin.