Miksi historiantutkijan tulisi ajatella tutkimuksensa kohdetta pikemminkin vieraan kulttuurin kuin menneisyyden asiana? Mikä tekee historian totuudesta moniselitteisen? Miksi objektiivisuuden tavoittelu tuottaa päinvastaisen tuloksen kuin on toivottu?

Tämänkaltaiset kysymykset on tehnyt ajankohtaisiksi ennen muuta ”uusien historioiden” läpimurto. Naishistoria, muistitietohistoria ja mikrohistoria ovat esimerkkejä tutkimussuunnista, jotka ovat murentaneet historiantutkimuksen totuttua teoreettista ja menetelmällistä perustaa. Maallikot taas ovat kyseenalaistaneet ajatuksen ”oikeasta” historiasta ryhtymällä jäsentämään historiaansa omalla tavallaan. Filosofiassa on puolestaan alettu korostaa historian luonnetta kirjallisuutena.

Historiantutkimus ja historia on tarkoitettu yliopistolliseksi oppikirjaksi, jossa tarkastellaan historiantutkimuksen perustavia kysymyksiä tutkijan käytännön työn näkökulmasta. Teos soveltuu myös käsikirjaksi niin historiantutkijalle kuin maallikollekin. Kirjoittaja on Turun yliopiston poliittisen historian emeritusprofessori.