Saamelaisten historia vähemmistönä ja alkuperäiskansana houkuttaa usein suoraviivaisiin tulkintoihin alistetusta kansasta. Tätä tukevat monet kehityskulut, mutta voiko historiasta puhua myös muuten kuin kolonialismin valossa?
Yhtä olennaisia saamelaisten historiassa ovat näkökulmat, jotka ovat jääneet vähemmälle huomiolle. On aika nostaa esiin saamelaisten keskinäinen vuorovaikutus ja kanssakäyminen sekä aktiivisuus omien oikeuksiensa puolesta.
Máttut ellet mis - entiset elävät meissä. Teoksessa lähtökohtana on saamelaisten oma historiatietoisuus ja menneisyyden läsnäolo nykypäivässä. Esiin pääsee saamelaisten elävä elämä, ”meijän historiat”. Sen pohjalta eritellään muistamisen tapoja, jotka osoittautuvat tärkeiksi kanaviksi henkilöiden, perheiden ja pienten saamelaisyhteisöjen menneisyyteen. Omat kertomukset ovat olennaisia keskusteltaessa esimerkiksi saamelaisia koskevasta totuus- ja sovintotyöstä. Miksi valtaväestö on edelleen haluton myöntämään menneisyyden kipukohtia?