Kansallisten myyttien avulla pidetään yhteisöjä koossa, mutta samalla ne jakavat ihmisiä meihin ja muihin. Myös kuva suomalaisuudesta pohjautuu juuriltaan hämäriin mutta sitkeästi eläviin kertomuksiin. Kansakuntaa rakennettaessa kehkeytyi käsitys sinnikkäästä selviytyjäkansasta, sen vapaista talonpojista ja vahvoista naisista. Toisen maailmansodan jälkeen oppikirjoissa myytti urheasta soturikansasta korvattiin kuvalla rauhanrakentajasta. Suomalaisuuden monet myytit jäljittää kansallisia myyttejämme historian oppikirjoissa YYA-Suomen, hyvinvointi-Suomen ja EU-Suomen aikana. Myytit yhteisestä alkukodistamme on jo hylätty, mutta niiden tilalle on noussut uusia myyttejä esimerkiksi ikiaikaisesta osuudestamme Euroopan perintöön. Globalisoituminen antaa aihetta pohtia suurten kansallisten kertomusten asemaa. Kansakunta ei enää ole etninen yhteisö, mutta sopiiko se edes historiankirjoituksen kehykseksi?