”Seison kuin lintu häkkinsä kynnyksellä levitetyin siivin. Minä matkustan, ystäväni: matkustan ulkomaille.”
Näin kirjoitti 23-vuotias Frans Michael Franzén toukokuussa 1795, kun hän nousi purjelaivaan Turun Pikisaaren satamassa. Nuori yliopistomies oli täynnä odotusta, pääsisihän hän nyt ensi kertaa Lontoon ja Pariisin kaltaisiin sykkiviin suurkaupunkeihin.
1700- ja 1800-luvun taitteen Euroopassa matkusteli muitakin suomalaisia. Pikisaaresta Pariisiin -teoksessa heidän seikkailuistaan ja kirjoituksistaan piirtyy kuva kiihkeää aikaa eläneestä maanosasta, jota teollistuminen ja vallankumoukset myllersivät.
Teoksessa seurataan esimerkiksi kreivitär Sophie Creutzin, taidemaalari Mathilda Rotkirchin, lääkäri Immanuel Ilmonin sekä fennomaani J. V. Snellmanin matkantekoa eri puolilla Eurooppaa Holsteinin puutarhoista Etnan rinteille. Miltä Pariisin kadut näyttivät Ranskan vallankumouksen jälkeen? Millainen tunnelma oli wieniläisravintoloissa 1840‐luvun alussa? Miltä tuntui matkustaa täpötäysissä saksalaisissa postivaunuissa keskellä yötä? Entä millaisilta Suomi ja suomalaisuus näyttivät, kun niitä tarkasteli matkan päästä?
