Tehokkuuden ihannetta ei pääse nyky-yhteiskunnassa pakoon. Ajattelumalli tunkeutuu sosiaalisen toiminnan kaikille alueille, niin liikeyrityksiin kuin julkisen hallinnon toimintaan. Julkisella sektorilla tehokkuusajattelu on saanut entistä merkittävämmän jalansijan kaikessa toiminnan kehittämisessä. Taustalla on kansainvälinen kehitys ja myös kotitekoiset syyt. Nykyään puhutaan sujuvasti tuottavuusohjelmista, laadun parantamisesta ja tuloksellisuusmittareista, tarkasteltiinpa sitten oikeuslaitosten, puolustusvoimien, vanhushuollon tai vaikkapa kouluterveydenhuollon toimintaa. Päätöksentekoa ja keskustelua ohjaa usko ja luottamus parhaan mahdollisen ratkaisun löytymiseen. Ajatus tehokkaasta toiminnasta on tämän keskeinen ilmentymä. Teos tarkastelee tehokkuusongelmien määrittelyä, mittaamista ja ratkaisuja pohtimalla niiden monitulkintaisuutta: ihmisen luomat ja omaksumat ajattelutavat ovat epätäydellisiä ja alttiita useille kilpaileville tulkinnoille.

Teoksessa pohditaan, millaisia rajoitteita tehokkaan toiminnan malleihin liittyy ja miten organisaatiot ja päätöksentekijät pyrkivät tulemaan toimeen näiden rajoitteiden kanssa. Heidän hankalaksi tehtäväkseen jää ratkaista, miten sukkuloida epätäydellisten mallien maailmassa. Kansalaiselle tehokkuuden merkitys voi olla kovin toisenlainen kuin vaikkapa tuottavuusohjelmia suunnittelevan ministeriön virkamiehelle. Teos keskittyy ensisijaisesti kahdelle julkisen toiminnan osa-alueelle: sosiaali- ja terveyspalveluihin ja koulutukseen.