Ideoita puhtaasta fenomenologiasta ja fenomenologisesta filosofiasta (1913) on Edmund Husserlin kattavin esitys perustamastaan fenomenologiasta ja yksi filosofian klassikoista. Ideoissa Husserl laajentaa fenomenologista tutkimusta logiikasta ja tietoteoriasta tietoisuuden olemuksellisten rakenteiden selvittelyyn sekä esittelee tärkeimmän metodisen käsitteensä eli fenomenologisen reduktion. Sen avulla hän lähestyy tietoisuuden ilmiöitä vapaana niin arkiajattelun, metafysiikan kuin erityistieteidenkin ennakko-oletuksista. Husserlin tavoitteena on kuvata tarkasti, mitä on esimerkiksi havainto, millainen on sen suhde muistiin ja mielikuvitukseen tai mikä on tiedollisen kokemuksen suhde tunne- ja arvokokemuksiin. Näin teoksessa piirtyy esiin ajatus fenomenologiasta kaikki järjen osa-alueet kattavana filosofisena järjestelmänä.