Teos esittelee 1900-luvun tärkeimpiä analyyttisen etiikan suuntauksia ja teoreettisia rakennelmia. Siinä tarkastellaan moraalifilosofisen tutkimuksen luonnetta ja erityisesti niitä käsitteiden merkitysten ongelmia, joiden selvittämiseksi analyyttinen etiikka on kehittynyt. Käsiteltävinä ovat mm. G.E. Mooren intuitionismi, emotivistinen teoria ja loogisen positivismin käsitys etiikasta, Richard M. Haren muotoilut preskriptivismistä, eettisen relativismin eri muodot, eettinen relativismi ja moraalitiedon kysymys sekä Jürgen Habermasin universaalipragmatiikka. Katsauksessa hyve-etiikkaan tarkastellaan erityisesti aristoteelista perinnettä Alasdair MacIntyren ajatusten pohjalta.