Bysantin perusta syntyi, kun keisari Konstantinus I Suuri perusti vuonna 330 Konstantinopolin ja teki siitä Rooman imperiumin pääkaupungin, uuden Rooman. Kaupungin ympärille muotoutunut Itä-Rooman keisarikunta yhdisti Euroopan, Aasian ja Afrikan rajalla monia kansoja ja kulttuureja yhteisen kristillisen ja kreikankielisen hallinnon alle.

Juuri Bysantin kautta antiikin kirjallinen ja kielellinen perinne välittyi eteenpäin sekä islamilaiseen maailmaan että myöhemmin Länsi-Euroopan renessanssihumanisteille.

Bysantin historia on kokonaisesitys Bysantin lähes tuhatvuotisesta valtakunnasta. Se käsittelee valtakamppailujen, sotien ja kulttuurielämän lisäksi yhteiskunnan toimintatapoja ja talouselämää sekä etsii niistä selityksiä valtakunnan kukoistukselle ja lopulta kukistumiselle vuonna 1453.

"Konstantinus ymmärsi, ettei keisarikuntaa enää voinut hallita Roomasta tehokkaasti yhtenä kokonaisuutena. Hän siirsi pääkaupungin idemmäksi Byzantioniin muinaisen Megaran siirtokunnan alueelle ja antoi sille uuden nimen, Konstantinoupolis, "Konstantinuksen kaupunki". Kaupungin sijainti Bosporin salmessa oli strateginen, sillä keisari saattoi ylläpitää sieltä yhteyksiä sekä länteen että itään."

"Huomattavasti alivoimaisen keisarin armeijan ja heidän läntisten liittolaistensa urheasta vastarinnasta huolimatta janitsaarien valiojoukot onnistuivat viimein ylittämään muurit 29. toukokuuta vuonna 1453. Viimeinen keisari Konstantinos XI kuoli hyökkäyksessä, mutta hänen ruumistaan ei koskaan löydetty. Konstantinopolista tuli osmanien uusi pääkaupunki ja jäljellä olleet Egeanmeren saaret liitettiin osaksi osmani-imperiumia."

JOHN HALDON on kansainvälisesti tunnettu Bysantin-tutkija. Hän toimii historian ja Kreikan tutkimuksen professorina Princetonin yliopistossa.